Nietzsche ja antisemitismi

2. Nietzsche ja Euroopan faustinen sielu

(ote kirjasta Antikristuksen apostolit: Jumalan kuoleman teologia Nietzschestä Spongiin)

”Ei tarvita mitään kaukana kyynelehtivää Jumalaa, vaan ainoastaan peloton taistelija.” Reinhold Krause

Postmodernismin aika on tietyssä mielessä alkanut jo Nietzschestä. Hänen ajattelussaan on piirteitä, jotka ovat säilyneet 2000-luvulle asti. Ennen kaikkea on syytä huomata, että jo Nietzsche puhui melko aggressiivisesta katkoksesta länsimaisessa kulttuurissa. Välit menneen kanssa piti katkoa sekä perinteisen filosofian osalta että etenkin uskonnon osalta. Tämä ajattelu tuli tavanomaiseksi myöhemmin, kun moni ajattelija alkoi julistaa suurten kertomusten kuolemaa.

Välien rikkomiseen ja uuden etsimiseen liittyy Nietzschen ajattelussa perin erikoinen yksityiskohta, nimittäin juutalaisvastaisuus. Jostain syystä Nietzsche ei tyytynyt käsittelemään juutalaisuutta vain akateemisella viileydellä. Sen sijaan hän hyökkäsi usein varsin aggressiivisesti juutalaisuutta vastaan. Paljolti tästä syystä hänestä tuli juutalaisvihamielisyyden symboli asian tullessa ajankohtaiseksi natsien hallitsemassa Saksassa.

Nietzsche ja Jumalan kuolema

Jumalan kuoleman teologia (ote kirjasta Antikristuksen apostolit: Jumalan kuoleman teologia Nietzschestä Spongiin)

1. Nietzschen “Antikristuksen” uusi evankeliumi

“Emmekö vielä tunne mätänevän Jumalan hajua?” Friedrich Nietzsche

Kuoleman haju leijailee kristillisen kirkon yllä. Jumalan kuoleman teologian makaaberi uskonpuhdistus viljelee synkkää sanastoa. Friedrich Nietzschen ankara kritiikki kristillistä kirkkoa vastaan ei näytä jättävän kiveä kiven päälle. Hänen kirkollaan ei ole enää sen paremmin Isää Jumalaa kuin Vapahtajaakaan. Nietzschen aatteessa kristinusko ei vapauta ihmisiä synnistä, vaan filosofia vapauttaa ihmiset kristinuskosta. Teologiaan tuotuina nämä ajatukset yrittävät muuttaa koko kristinuskon ytimen.

Kirkkoa provosoivia lauseita on saatu lukea monilta suunnilta, mutta yksi näkyvimmistä Nietzschen Antikristuksen apostoleista on ollut yhdysvaltalainen piispa John Spong. Spongin mukaan nietzscheläinen ajattelu pitää tuoda kirkkoon ja evankeliumi täytyy muuttaa sen avulla kokonaan tälle ajalle sopivaksi.

Neitseestäsyntymisen myytistä

Neitseestäsyntyminen on myytti

(ote kirjasta Ateistit alttarilla, 2005)

”Legendoina joulukertomukset kuvaavat Jeesuksen merkitystä paremmin kuin kuivakas raportti siitä, mitä todella tapahtui Jeesuksen syntyessä.” Lars Aejmelaeus

Jeesuksen henkilö on aina ollut radikalismin herättämän keskustelun polttopisteessä. Se on helppo ymmärtää. Jos Jeesus todella olisi ihmeellisellä tavalla maailmaan syntynyt Jumalan Poika, olisivat Raamatun kuvaukset hänestä väistämättä vakavasti otettavia. Jos taas länsimaisen kulttuurin puitteissa muodostettu kuva historian Jeesuksesta on oikea, ei hän ole koskaan syntynyt neitsyestä eikä olennaisesti eroa muista sen ajan uskonnollisista juutalaisista.

Kaikki kuusitoista vapahtajaa

Gravesin vanhentunut uskontokritiikki

(ote kirjasta Ateismin sietämätön keveys, 2009)

”Kristinusko ei ole jumalallista alkuperää, eikä sen tekstien kirjoittajilla ole erityistä jumalallista johdatusta.” Kersey Graves

Uskontokritiikillä on aina ollut tärkeä osa ateismin perustelussa. Pelkkä materialistinen maailmankuva ei tietenkään olisi riittävä peruste uskontojen hylkäämiseen. Täydellisessä selitysmallissa itse uskonto tulee osoittaa käymättömäksi ja mielellään jopa haitalliseksi ihmisille – kuten esimerkiksi Nietzsche ajatteli. Ateistinen uskontokritiikki on kuitenkin ongelmissa. Se on ollut historiansa aikana kovin kapea-alaista ja keskittynyt vain pariin auktoriteettiin. Kun nämä ovat ajatutuneet vaikeuksiin, koko kenttä on jäänyt hieman tuuliajolle. Uusateismi ei ole juurikaan kyennyt itsenäiseen uskontokritiikkiin. Sen esimerkit tulevat pikemminkin luonnontieteistä tai psykologiasta. Siksi uusateistit joutuvat ongelmiin liittyessään tässäkin aiheessa vanhentuneisiin väittämiin.