UT:n teologian tulevaisuuden näkymiä: narratiivinen teologia

Kysymyksessä Uuden testamentin teologian tulevaisuudesta on tietty huvittava piirre. Aihepiiri on ollut tekemässä “tulevaisuutta” jo kolmenkymmenen vuoden ajan. Jokainen teologi muistaa, että Rudolf Bultmannin 1948-1953 kirjoittaman järkäleen jälkeen juuri kukaan ei uskaltanut julkaista aiheesta yleisteosta. Sukupolvi myöhemmin tilanne muuttui. 1990-luvulta lähtien on julkaistu kymmeniä erilaisia kokonaisesityksiä, joista valtaosa irtautuu niin kyynisestä historismista kuin Bultmannin eksistentialismista. 

STI 35 vuotta: onko kirkon parhaaksi vielä löydettävissä vaihtoehto

Suomen teologinen instituutti juhli 35:n vuoden merkkipaalua Luther-kirkossa Helsingin Fredalla 28. tammikuuta. Mukava ja lämminhenkinen juhla kokosi yhteen laajahkon joukon työn ystäviä, vanhoja työntekijöitä ja nykyisiä opiskelijoita. Samalla kokoontuminen tarjosi mahdollisuuden historian vaiheiden ja instituutin roolin arvioimiseen. Jotkut näkymistä ovat suorastaan hurjia.

Paavali 3: Hyvin koulutettu fariseus

Paavalin kirjeet Uudessa testamentissa osoittavat, että hän tunsi Vanhan testamentin kirjoitukset läpikotaisin. Hän pohtii usein Mooseksen lain yksityiskohtia ja käsittelee kunnioittavasti kertomuksia patriarkoista. Profeettojen kirjat ovat tälle teologille tuttuja ja erityisesti Jesajan kirja on hänen suosikkinsa. Hän pohtii syvällisesti juutalaisen teologian vaikeita kysymyksiä Jumalan johdatuksesta ja valitun kansan asemasta historiassa. Lisäksi hän käyttää Psalmien kirjaa aina, kun siihen tulee oiva tilaisuus. Myös juutalaiset rukoukset ovat hänelle sydämen asioita. Missä Saul on oppinut kaiken tämän?

Paavali 2: Hurskas juutalainen nimeltä Saul

Kuka Paavali oikein oli? Jo Saulin nimi kertoo hänestä paljon. Hänen perheensä oli erittäin perinnetietoinen. Suku kuului Benjaminin heimoon, kuten Uudessa testamentissa monta kertaa todetaan (Fil. 3:5; Room. 11:1). Poika oli saanut nimensä suvun merkkihenkilön, Israelin ensimmäisen kuninkaan mukaan. Hän oli kasvanut hurskaassa, arameaa puhuvassa perheessä, jossa lapselle oli haluttu antaa arvokas nimi. Perhe asui Tarsoksen kaupungissa, Välimeren pohjukassa, Kilikian maakunnassa. Kaupunki oli pitkään vaikuttaneen hellenistisen kulttuurin ansiosta kreikankielinen. Niinpä Saul tunnettiin kodin ulkopuolella Sauluksena. Kreikankielinen muoto oli hieman pidempi kuin alkuperäinen nimi.

Paavalin persoona ja kääntymys sanoman avaajana

Apostoli Paavalin ainutkertainen sanoma on mielenkiintoisella tavalla sidoksissa hänen omaan henkilöhistoriaansa. Hänen kääntymisensä saa syvyyttä siitä, miten hän on nuorena teologina toiminut juutalaisen opin vartijana. Hänen evankeliumiaan selittää puolestaan se, millainen hänen kokemuksensa Kristuksen kohtaamisesta oli. Meidän ei pitäisi kaiketi koskaan unohtaa sitä, että kolmastoista apostoli, uskonvanhurskauden julistaja ja “lännen opettaja”, oli taustaltaan ankara kristittyjen vastustaja, suoranainen inkvisiition kehittäjä ja pogromien perustaja. Paavalin tausta selittää varmaankin jotain siitä, että juuri tällaisena armon löytäjänä hän ymmärsi Kristuksen jumalattoman vanhurskautena.

Biologista sukupuolta ei voi ilmoittaa

Niin kutsutusta translaki-esityksestä käydyssä keskustelussa on vain vähän kiinnitetty huomiota siihen, että sosiaali- ja terveysvaliokunnan esitys on filosofisesti epäjohdonmukainen. Sen teksti ei täytä loogisen ajattelun vaatimuksia. Ongelma koskee niin lakiesityksen perusteluja ja tavoitetta kuin siinä käytettyä terminologiaa. 

Kyse on tarkalleen ottaen esityksestä HE 189/2022 vp, “Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi sukupuolen vahvistamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi”. Esityksen yleiskuvauksessa todetaan: “Henkilö voitaisiin vahvistaa kuuluvaksi toiseen sukupuoleen kuin mihin hänet on väestötietojärjestelmään merkitty, jos hän esittää selvityksen siitä, että hän pysyvästi kokee kuuluvansa vahvistettavaan sukupuoleen, on täysi-ikäinen ja on Suomen kansalainen tai hänellä on asuinpaikka Suomessa.”

Ei translaki, vaan sukupuolettomuuslaki

Translain nimellä kulkeva uusi lakiesitys kulkee vauhdilla kohti eduskunnan päätöstä. Identiteettipolitiikan alueelle sijoittuva laki pyritään nuijimaan pöytään ennen kauden päättymistä ja seuraavia vaaleja. Lakiesityksen käsittelyä luonnehditaan riitaisaksi ja ilmeistä onkin, että tuskin mikään lakiesitys on pitkään aikaan herättänyt samanlaista yhteiskunnallista keskustelua. Laajasta keskustelusta huolimatta on hämmentävää, että lakiesityksen sisällöstä ei edes mediaväen keskeisimmillä toimijoilla ole selvää käsitystä. 

Kyseessä ei nimittäin ole translaki, vaan sukupuolettomuuslaki. Lakiesityksessä ei puhuta transihmisiä koskevista oikeuksista, vaan yleisestä sukupuolen vahvistamisesta. Siinä ei puhuta transihmisen “sukupuolen kokemuksesta”, vaan kenen tahansa suomalaisen sukupuolen kokemuksesta.