Räsänen hovioikeuteen – ideologisesti sitoutunut syyttäjä heikoilla

Kansanedustaja Päivi Räsäsen oikeudenkäyntiprosessin seuraava vaihe on alkamassa. Hovioikeus istuu aiheen tiimoilta kuun vaihteessa. Näkyvyys ja uutisarvo ovat suunnattomia, kuten kuvakaappaus Hämeen Sanomista osoittaa. Esimerkiksi Yleisradio on jo julkaissut oikeudenkäyntiin liittyen yhden Räsäsen kunniaa loukkaavan ja häntä mustamaalaavan jutun. Muu media tullee perässä, kunhan uusi prosessi alkaa. Ei liene liioiteltua sanoa, että huolimatta muista politiikkaan viime aikoina liittyneistä kohuista Suomi on varpaillaan.

Moni on itseni lailla seurannut pitkää prosessia tarkasti. Julkinen kansalaiskeskustelu onkin ollut tärkeä osa sitä vaikutusta eli impaktia, joka Räsäsen oikeudenkäynnillä on niin suomalaiseen yhteiskuntaan kuin luterilaiseen kirkkoon. Puheenvuorojen käyttäjien ei tarvitse olla oikeustieteilijöitä, vaikka perusterminologian tuntemisesta on varmasti hyötyä. Toki tulee muistaa, että juristit ja tuomarit käsittelevät asiaa toisin kuin usein pelkistä moraalikysymyksistä kiinnostuneet maallikot. Oikeudessa on kyse ainoastaan siitä, onko lakia rikottu, ja voidaanko sellainen osoittaa. Toisaalta on samalla hyvä muistaa, että syyttäjätaho on jo ennen ensimmäistä oikeudenkäyntiä ja jatkuvasti sen aikana siirtynyt teologian ja ideologian alueille. Heidän käyttämänsä puheenvuorot ovat usein käsitelleet Raamattua ja yksittäisiä opinkohtia – laajoista kirkkokuntien historiaa arvioivista kommenteista puhumattakaan. Tämän erikoisen oikeudenkäynnin kohdalla kaikki teologiaa lukeneet tai harrastaneet kansalaiset ovat yhdeltä osalta alan asiantuntijoita, niin oudolta kuin se kuulostaakin.

Lisäksi voidaan panna merkille, että koska alkuperäiset syytteet osoittautuivat heikoiksi ja Räsäsen tekstien lainaukset yleensä väärennöksiksi (ks. jäljempänä), syyttäjän keskeisimmät perusteet muuttuivat avoimen ideologisiksi. Yhtäältä syyttäjä yritti tarttua Raamatun ja kristinuskon syntikäsitykseen ja toisaalta hän käytti väitettä, jonka mukaan ihmisen ja hänen toimintansa välille ei voida tehdä eroa. Näistäkin alempana. Tämä tarkoittaa, että keskeisimmät hovioikeuteen vietävät perusteet käsittelevät luterilaisten kristittyjen oikeutta ilmaista julkisessa keskustelussa jotain Raamatun syntikäsityksestä ja pelastuksen ehdoista. Silloin periaatteellinen kysymys kuuluu: viekö luterilainen syntikäsitys ihmiseltä ihmisarvon? Käräjäoikeus hylkäsi kaikki tällaiset aihepiirit. Siksi valtakunnansyyttäjän toimisto on jo lähtökohtaisesti heikoilla.