Dosentti Niko Huttusen teksti esimerkkinä vihapuheesta

Dosentti Niko Huttunen on ottanut kantaa keskusteluun tuoreesta pappisvihkimyksestä Inkerin kirkossa Venäjällä. Nettiartikkelissa ”Venäjä luo luterilaista varjokirkkoa Suomeen” Huttunen luo synkän kuvan siitä, mitkä ovat Inkerin kirkon motiivit, ja väittää tuoreiden pappien toimivan Putinin politiikan hyväksi Suomessa. Huttusen artikkeli on ensi lukemalta melko tavanomaiselta kuulostava kommenttipuheevuoro ajankohtaiseen keskusteluun. Hän mainitsee arkkipiispa Luoman ja ottaa kantaa Inkerin kirkon vanhaan emerituspiispaan Aarre Kuukauppiin. Sisällönanalyysi avaa tekstiä kuitenkin toiseen suuntaan. Sekä artikkelin laaja yleiskuva että Huttusen käyttämä kärkevä terminologia paljastavat, että teksti on tendenssimäinen.

Tekstin aggressiivisen otteen takia Huttusen kirjoitusta arvioidaan seuraavassa soveltaen siihen akateemisella foorumilla julkaistua professori Risto Saarisen (TAik 2016) analyysiä vihapuheesta. 

Miksi arkkipiispa Luoma vastustaa Räsästä?

Arkkipiispa Tapio Luoma on ottanut Uuden Suomen haastattelussa (24.10.) voimakkaasti kantaa luterilaisen kirkon arvokeskusteluun ja henkilöinyt sen kansanedustaja Päivi Räsäseen (tämä mainitaan jutussa 10 kertaa). Alun perin tarkoitukseni oli ainoastaan kommentoida Luoman haastattelua lyhyesti. Mitä useampaan kertaan luin tekstin, sitä hämmentyneemmän olon se kuitenkin jätti. Miksi piispa hyökkää vielä kerran kansanedustaja Päivi Räsästä vastaan? Miksi Räsäsen edustamat näkemykset esitetään mustavalkoisesti piispan edustaman “kirkon” vastakohdaksi? Ja miksi tavallinen kristillisen moraalin mukainen seksuaalikäsitys esitellään halventaen ulkomaiseksi tuontitavaraksi?