Viimeisten kymmenen vuoden aikana jooga on noussut merkittäväksi maailmanlaajuiseksi ilmiöksi, kuten eräs alan sivusto Suomessa toteaa. Elixia-sivusto luonnehtii tekniikkaa: “Joogaan kuuluu fyysisiä ja henkisiä harjoituksia, joiden tarkoituksena on luoda energiaa, lisätä joustavuutta ja voimaa sekä synnyttää sisäistä rauhaa. Nämä puolestaan edistävät sekä henkistä että fyysistä terveyttä.” Ilmeisesti kyseessä on terapiamuoto kankeille ja rauhattomille ihmisille.
Tarjontaa riittää. On online-joogaa, perhejoogaa, äitiysjoogaa, pop-up-joogaa, syvääluotaavaa joogaa ja löytyypä Suomesta jopa Jooganavetta. Viimeksi mainitussa tosin nimike saattaa johtaa hieman harhaan. Ja tietenkin sitten on kristillistä joogaa, josta syntynyt kiivas keskustelu eräiden korkeasti koulutettujen suomalaisten teologian tohtorien kanssa on antanut kimmokkeen tämän artikkelin kirjoittamiselle.
Onko jooga uskonto? Internetin hyvinvointisivusto tunnustaa: “Alkuperältään jooga on elämänkatsomus – hengellinen ja fyysinen tie kohti valaistumista. Joogan nykyinen länsimainen muoto ei useimmille ole näin kokonaisvaltainen” (Elixia). Ei useimmille? Mutta mitä ovat hatha-jooga, kundalini-jooga, tantra, astanga ja monet muut joogan muodot, joita internetin joogakoulut tarjoavat asiakkailleen? Onko kyse todella voimistelusta ja tarmonsa menettäneiden ihmisten voimaannuttamisesta?
Ei tarvitse olla suuri profeetta todetakseen, että perinteisen New Agen sijasta juuri jooga on vallannut länsimaisessa yhteiskunnassa sen tilan, jonka jälkikristillisen sekularismin kasvu on synnyttänyt. Etenkin identiteettiään etsivät naiset näyttävät löytäneen joogan – siis vastaava ihmisryhmä, joka aiemmin täytti kirkot. Miehet lienevät olleen molemmissa aina selvänä vähemmistönä lievittäen eksistentiaalista ahdistustaan oluella ja F1-kisoilla.
Mitä jooga on?
Yleisesti ottaen joogalla tarkoitetaan intiasta kotoisin olevia mietiskelytekniikoita, joiden avulla mieli pyritään irroittamaan maailman ja aineen harhasta sekä kuvitelmista omasta persoonallisuudesta, ja mielen tyhjentämisen kautta vähitellen samastumaan ja sulautumaan jumalalliseen voimaan. Vaikka pitkien listojen lukeminen saattaa olla työlästyttävää, on syytä muistaa, että Intiassa joogaa on kehitelty tuhansien vuosien ajan ja sen eräät muodot löytyvät jo Bhagavadgitasta. Vanhimpiin muotoihin kuuluvat esimerkiksi karmajooga, jnanajooga ja bhaktijooga.
Ehkä kuuluisin ja vaikutusvaltaisin traditio on Patanjalin sutraperinne, sankhya-oppiin perustuva jooga. Nämä muodot tunnetaan esimerkiksi kriyajoogan, astangajoogan ja rajajoogan kautta. Keskiaikaisiksi menetelmiksi tai kehitelmiksi (juuri on kaikissa monelta osin sama) nimetään esimerkiksi hathajooga, layajooga ja mantrajooga. Uudempia kehitelmiä on eri opettajien mukaan paljon, vaikka metodit eivät paljon vaihdu, kuten sivanandajooga, kundaliinijooga tai sahajajooga. Rinnakkaisia ilmiöitä ovat puolestaan transsendentaalinen meditaatio (ja siihen perustuvat mietiskelytekniikat) sekä mindfulness.
Joogan peruslähtökohtana on raudanluja kosmologia. Vaikka yksittäiset opit ja opetukset voivat vaihdella ja jumaluuksistakin saa valita tuhansien joukosta – jos ylipäätään haluaa, koska “jumaluus” voidaan mieltää persoonattomaksi voimaksi – tekniikan perusta on vahva. Se on lisäksi tuttu jokaiselle koulunsa käyneelle suomalaiselle. Intialaisen uskonnollisuuden mukaan maailma on harhaa ja aineellinen maailma pettää ihmistä. Se sitoo ihmisen tietämättömyyden valtaan, josta pääsyn tarjoaa vain meditatiivinen kehittyminen jälleensyntymästä toiseen karman lain ankarien säännösten ohjaamana. Vasta, kun ihminen ymmärtää, että aineelliseen keskittyminen on väärin ja vapautuu omasta persoonallisuudestaan, hän voi pelastua.
Joogan maailmankuva on dualistinen: aineellisuus on pahaa, mutta henkisyys hyvää. Raamatun mukaan puolestaan Jumala loi maailman hyväksi, mutta ihminen lankesi itsekkyyden syntiin. Joogan mukaan ihminen on kyllä vankina ja tekee pelastuksensa kannalta vääriä tekoja, mutta tästä ei seuraa ihmisystävällistä moraalia. Raamatun mukaan langennut ihminen on sidoksissa itsekkyyteensä ja elää koko elämänsä moraalisessa dilemmassa. Joogaa ohjaa myös syklinen historiankäsitys ja sen kehitysoppi lukemattomien karman lain ohjaamien jälleensyntymien kautta kohti valaistumista merkitsee ihmisen itsepelastusta, askeettista taistelua kohti korkeata henkistä elämää. Raamatun evankeliumi on jumalattoman vanhurskauttamista, jossa Kristuksen uhri antaa syntiselle anteeksiannon ja uuden elämän. Joogan pelastusopin mukaan korkealle valaistunut ihminen sulautuu suureen energiaan. Raamatun mukaan Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan ja pelastuneet saavat elää ylösnousemuksen jälkeen uutta, vahvasti persoonallista ruumiillista elämää.
Joogan tehtävänä ei siten ole voimaannuttaa ihmistä energiseen toimintaan työelämässä tai vahvistaa hänen persoonallisuuttaan. Joogan tavoite on päinvastainen: se haluaa osoittaa, että kaikki työ merkitsee sitoutumista aineelliseen kurjuuteen. Kuvitelmat persoonallisuudesta ovat harhan viimeinen aste. Vasta täydellisen tyhjentymisen kautta joogan harrastaja katoaa aineellisen maailman horisontista. Tämän periaatteenhan Intian uskonnoista olette koulussa oppineet: “Kun haluaminen lakkaa, kärsimys lakkaa.”
Kyseessä on tavallinen pakanauskonto, jonka käsitykset ihmisestä, Jumalasta, luodusta maailmasta ja pelastuksesta ovat virheellisiä.
Joogan käsitys ihmisen kehittymisestä
Joogan peruskäsitteisiin perehtumisen voi suorittaa minkä tahansa käteen sattuvan tietokirjan avulla. Mainiona oppaana toimii esimerkiksi vanha P.T. Rajun tietokirja Intian filosofia. Otsikon ei tule antaa johtaa harhaan: kirjassa intialainen professori esittelee laajasti Intian uskonnollisen ajattelun sisältöä – ei suinkaan filosofiaa asian länsimaisessa mielessä.
Kirjan mukaan sutraperinteen joogan peruslähtökohta on järjen tai paremminkin mielen (citta) hallinnassa. Vanhat tekstit opettavat viisivaiheisen tekniikan siihen, että mielen tarkkaavaisuus keskitetään vain meditaation haluamaan kohteeseen – ja siis pois kaikesta maailmallisesta. Tajunnan prosesseja pyritään hallitsemaan siten, että viidennessä vaiheessa “prosessit pysähtyvät kokonaan ja meditaatiosta tulee täydellinen”. Tätä prosessia estävät vastaavasti viisi epäpuhtautta, kuten tietämättömyys, halu ja kiintymys, sekä oma persoonallisuus: “Egon (asmita) väärät tiedonannot saavat ihmisen uskomaan, että hän on erityinen yksilö ja hän sanoo: ‘Tässä minä olen’ ikään kuin erillinen ihminen”.
Vasta tämän jälkeen tulevat astanga-joogan kahdeksan vaihetta, joiden avulla sielun uusi tila toteutuu “korkeimmassa transsissa”. Ensimmäiset vaiheet ovat yksinkertaisia, kuten itsehillintä, selibaatti, hyvä asenne ja puhdas ruoka. Näitä tukevat askeettiset harjoitukset. Kolmas vaihe koskee niitä ruumiin asentoja (asana), jotka tuntuvat kiinnostavan länsimaisia joogaharrastajia eniten. Kirjan mukaan ilman oikeita asentoja “ei voi mietiskellä”, mutta asiassa täytyy olla tarkkana: “jokainen erehdys voi osoittautua vaaralliseksi”. Suomalaiset jumppaajat taitavat hypätä kahden ensimmäisen kohdan ohi suoraan tähän asentojen harjoitteluun. Kun vielä hengitysharjoitukset ovat kunnossa, todellinen mietiskely voi alkaa.
Viides askel on aistien irroittaminen niiden kohteista. Tästä alkaa “psykologinen jooga” eli joogan päätehtävä, sisäinen harjoitus. Ulkonaiset tekijät vain tukevat tätä. Kohde tulee pitää jatkuvasti edessä. Näin saavutetaan meditaatio, jossa mieli on vapautunut kaikista muista kohteistaan. Lopulta tuloksena on transsi, eli kontemploiva tietoisuus. Tässä viimeisessä kohdassa tapahtuu joogaopettajien mukaan sellainen muutos, että ajatuksesta itsestään tulee kohde. Mieli on täydellisesti hallinnassa. Jos kohteena on Buddha, kuten usein on, mielestä itsestään tulee ikään kuin Buddha. Mieli “astuu tähän kuvaan niin täydellisesti, ettei se enää ole tietoinen itsestään”. Näin saavutetaan puhdas atman, ja kuten lännessäkin on asiasta opetettu, täydellinen meditaatio valaistuneella ihmisellä johtaa siihen, että atman sulautuu brahmaniin.
Joogan kristillisistä haltuunotoista
Rajun kirja selittää edelleen, miten joogan tietyt muodot ovat lännessä ottaneet haltuun kristinuskon perustavia tekijöitä. Se ei ole ihme, kun ajattelee, miten pitkä siirtomaavaihe Intialla on takanaan Brittien hallinnon aikana. Kristinuskon peruskäsitteet ovat olleet jo Intian kulttuureissa läsnä ennen aatteiden siirtymistä Eurooppaan ja muualle länsimaihin.
Kirjan mukaan mietiskelijä voi ottaa Buddahan sijasta mietiskelyn kohteeksi myös Kristuksen. Hän voi keskittyä vaikka Kristuksen marmorikuvaan: “hänellä on edessään marmorikuva, Kristuksen idea ja Kristuksen nimi”. Silloin (edistyneessä meditaatiossa) tietoisuus kohteesta unohtaa itsensä, mutta “eroavuudet” eli kohde, idea ja nimi ovat läsnä. Päämääränä on eroavuuksista irti pääseminen. Raju kirjoittaa: “Tässä tilassa ei ole mitään muuta kuin kohde, Kristus, Kristuksen marmorikuva tulee eläväksi. Tässä samadhissa ihmisen tietoisuudesta tulee ikään kuin Kristus. Mutta emme saa unohtaa, ettei ihminen varsinaisesti tule Kristukseksi, hän vain tietää ja kokee, mitä Kristus on”.
Esimerkissä on kyse siis pelkästä hindulaisen mietiskelyn pakanallisesta Kristus-kuvasta. Mietiskelyn “Kristus” ei ole Raamatun Kristus. Käsillä on sen sijaan kuviteltu hahmo, jonka tehtävänä on johtaa mietiskelijää irti häntä sitovasta aineellisesta maailmasta ja huonosti eletyistä elämistä jälleensyntymän kierrossa. Länsimaisia ihmisiä saattaa yllättää Kristuksen tai Jeesuksen nimen käyttäminen joogan yhteydessä. Kouluttamattomat ihmiset saattavat jopa kuvitella, että pelkän sanan tai nimen lainaaminen tekisi meditaatiosta kristillistä.
Kristitty ei harrasta joogaa
Tämän artikkelin tavoitteena ei ole arvioida yhtään “kristillisen joogan” suomalaista versiota. Sen sijaan nyt arvioidaan niitä lähtökohtia, joita suomalaistetulla versiolla voisi olla. Edellä olevan tarkastelun perusteella sopivia tekijöitä on vähän.
Ensinnäkin on ilmeistä, että kristityn on hylättävä joogan kosmologia ja dualismi. Kukaan kristitty ei voi ottaa lähtökohdakseen, että maailma olisi luotu pahaksi ja että pelastus olisi riippuvainen yksinomaan ihmisen askeettisesta kehittymisestä kohti henkisyyttä. Sellainen olisi pelkkää rasittavaa legalistista uskonnollista väkivaltaa. Sama koskee jälleensyntymisoppia. Emme usko mihinkään kosmisiin kehitysketjuihin. Joogaperinne puolestaan perustuu tuollaiselle mahdollisuudelle, koska korkeasti pyhittyneet joogit saavat joogaopin mukaan aloittaa seuraavassa elämässä siltä korkealta asteelta, jonka edellisessä elämässä saavuttivat.
Kaikkein vähiten joogasta voi hyväksyä karman lakia ja sen tuottamaa kastilaitosta. Joogan kuvitelma yksilöiden henkisestä kasvusta ja jälleensyntymistä perustuu ajatukseen, että jokainen syntyy sellaiseen ruumiiseen, jonka on ansainnut. Siksi kastien välillä ei saa olla sympatiaa eikä empatiaa – eikä alimpia kasteja tai kastittomia tule auttaa sosiaalisesti. Heidän tehtävänsä on aloittaa pitkä askeesin tie kohti parempia elämiä.
Suomalainen joogaharrastus on joka tapauksessa epämääräistä leikittelyä. Siihen tuskin kuuluu askeesi tai selibaatti. Ei ainakaan Helsingissä. “Puhdasta” ruokaakaan juuri kukaan ei harrasta, sillä kyse ei todellakaan ole luomusta. Ruoka-aineet on eri perinteissä tarkasti määriteltyjä ja tästä aiheesta löytyy kirjastosta monia eri kirjoja alan harrastajien avuksi. Kyse on energiavärähtelyistä, ei ruoka-aineista sinänsä (joogit eivät Rajun kirjan mukaan tunnusta kemiallisia tai fysikaalisia maailman rakenneosia, koska maailma koostuu “hienoista elementeistä”).
On syytä muistaa, että joogan ulkonaiset menetelmät ovat vain apuväline varsinaiselle mietiskelylle. Jooga on sisäinen harjoitus. Jos istuma-asennot vaikuttavatkin pelkältä voimistelulta, tuossa harjoituksessa ei ole enää mitään neutraalia. Sen jokainen askel perustellaan sielun kehittymisellä ja minuuden purkamisen tekniikoilla. Näillä ei ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa.
Jos kaikki tuollaiset piirteet puretaan täällä lännessä joogasta, jäljelle ei jää juuri muuta kuin muutama asana, hankala asento omien ongelmiensa pohdiskelemisen avuksi. Jos joku kutsuu tuollaista joogaksi – mitä aito joogaopettaja tuskin hyväksyisi – temppu on yhtä harmiton kuin kofeiiniton kahvi tai margariinin kutsuminen voiksi. Todellisuus on kuitenkin toisenlainen. Vaihtoehtoja on kaksi. Joko “kristillinen” jooga ei ole joogaa ensinkään eikä siten ansaitse sen nimeä. Käytettäköön sen sijaan vaikka nimitystä voimistelumeditaatio tai mikä muu tahansa. Joogan kanssa toimella ei ole mitään tekemistä. Tai sitten tarjolla on todellakin “kristillinen jooga”. Silloin seurakuntien jäsenille tarjotaan ahdasmielistä ja askeettista legalismia, joka uskottelee ihmisen sisäisen kasvun riippuvan meditaatiosta ja kaikesta hyvästä, jota hän edistyneenä kykenee kylvämään ympärilleen. Tällainen olisi hirveätä harhaoppia.
Suomalaista keskustelua arvioiden vaikuttaa siltä, että jooga-intoilijoiden teologisesta työkalupakista puuttuu regimenttioppi. Ilmiö on ikävä kyllä sama kuin uudemmassa Kirkkojen maailmanneuvoston missiologiassa. Regimenttioppi tarkoittaa kirkon osalta sitä, että kirkon työtä ohjaa se saarnaviran tehtävä, jota poliisit ja tuomarit tai ihmissuhdeterapeutit ja sisäisen kasvun kouluttajat eivät koskaan suorita. Saarnaviran tehtävä on puhtaan lain ja evankeliumin julistamisen avulla “temmata ihmisiä tulesta” ja pelastaa heidät lankeemuksensa ja turmeluksensa vallasta ikuiseen elämään – yksin Kristuksen uhrin perusteella ja yksin uskosta, yksin armosta. Seurakunnan eläviä jäseniä puolestaan kasvatetaan yksinkertaisessa katekismus-uskossa jokapäiväiseen parannukseen, katumukseen ja armosta elämiseen.
Syntinen ei tarvitse energiaa ja voimaa tai sisäistä kasvua, ei seurakunnasta. Näitä maallisia asioita ihmisille tarjotaan yllin kyllin tässä sisäisen epävarmuuden ja kaikenlaisten hoitomuotojen ja jopa puoskaroinnin maailmassa. Sillä terapeutti ei pelasta ketään helvetistä. Tätä työtä ei maailmassa tee kukaan muu kuin kristillinen seurakunta. Jos sitä ei tehdä, ihmiset kuolevat synteihinsä ja joutuvat ikuiseen kadotukseen. Pelastuksen julistaminen on kuolemanvakava asia. Mutta pelastus itsessään on täyttä armoa, iloa ja rauhaa Herrassa. Siksi mikään henkisen kehityksen oppi tai meditaatio ei kykene kilpailemaan sen kanssa.
Timo Eskola
Dosentin kammiosta 